Maanantai.. se lukiolaisten ja ehkä kaikkien koululaisten inhoama viikonpäivä. Aina maanantaisin tapahtuu jotain mitä ei ehkä olisi halunnut tapahtuvan, kuten esimerkiksi puhelimen rikkoutuminen.
Mulle ensimmäinen "hyvä" maanantai oli 2016 vuoden alussa, kun täytin 18. Syntymäpäiväni 11.1 sattui juuri tänä vuonna olemaan maanantai, ja silloin oikeasti tuntui siltä, että ei maanantaissa ole mitään pahaa. Toinen "hyvä" masennukseton maanantai oli tän viikon maanantai (19.12.2016), mutta toisaalta tuo maanantai oli myös haikein maanantai. 19.12.2016 oli mun lukiourani viimeinen kirjallinen kurssikoe. Se fiilis, kun tajusin, että mulla ei ole enää ikinä koeviikkoja, en enää ikinä menetä koeviikkojen takia yöuniani, multa ei tulla enää ikinä kysymään integroimiskaavoja, tai muistin toiminnasta mitään. Totta kai mulla on vielä ylioppilaskirjoitukset edessä, mutta ne ovat "pikkujuttu" siihen verrattuna, että mulla on ollut kokeita 14 viikkoa kolmesta vuodesta. Meidän koulussa on siis 6 jaksojärjestelmä, eli meillä on vuoden aikana 6 jaksoa, mikä tarkoittaa myös sitä, että vuodessa on 6 koeviikkoa, mutta mulla kahdessa vuodessa oli vain 10 koeviikkoa kun muilla oli 12, koska olin ensimmäisenä sekä toisena vuosikurssina yhden jakson pois lukiosta. Puhuin juuri pari päivää sitten äidin kanssa, että kuinka vähän toisaalta 14 viikkoa on kolmesta lukio vuodesta, mutta toisaalta 14 viikkoa on paljon, jos miettii kuinka monta yötä tuli nukuttua huonosti, kuinka monta tehtävää oli jättänyt viimeiseen mahdolliseen palautuspäivään ja kuinka paljon vuodatti kyyneleitä kauhean stressin takia. Nyt voin varmaankin siis todeta, että olen ylpeä itsestäni, että en luovuttanut lukion suhteen, mikä kyllä kävi harvinaisen monta kertaa mun mielessä, varsinkin toisena vuonna.
Nyt olen siis hyvin ansaitulla joululomalla, ja pääsin vielä päivän "etuajassa" lomalle, koska mulla ei ollut tänään enää koetta, vaan vapaapäivä. Kävin kyllä sen verran tänään koululla, että hain vihdoin ja viimein koululle saapuneet abihupparini! Nyt on siis melkein kolmen viikon joululoma, jonka aikana on pakko aloittaa lukemaan ylioppilaskirjoituksiin, mutta täytyy myös kerätä voimia tulevaan todella stressaavaan kevääseen.. Hassu ajatella, että tulevana lauantaina on jouluaatto!! Mulla ei oo vielä ainakaan tullut yhtään joulufiilis, johtuneen varmaan ulkona olevasta säästä.. Tälläkin hetkellä siellä on varmaan +2 lämmintä, mutta lunta on kyllä vielä maassa, ja täytyy toivoa, että se pysyisi lauantaihin asti edes.
Tää postaus oli taas todella sekava, mutta toivottavasti luettavaa kuitenkin. TÄRKEIN meinasi unohtua, minkä takia tulin ylipäätään kirjoittelemaan!! Kirjoittelin mun tunteista aikaisemmin syksyllä koulua ja ylioppilaskirjoituksia kohtaan, ja pelkäsin mun ruotsin kirjoituksien tulosta. Sain tietää 14.11, että musta saattaa ainakin ruotsin puolesta tulla ylioppilas, nimittäin sain ruotsista Lubenter approbaturin eli B:n ja en oikeasti vois olla onnellisempi. Kokeeni lähti siis ytl:ään B:nä, mutta kaikista ärsyttävintä oli kuulla, kun opettaja sanoi, että multa jäi 7 pistettä, että koe olisi lähtenyt Cum laude approbaturina eli C:nä, mutta pisterajat nousivat nyt syksyllä niin, että koe olisi tullut kuitenkin B:nä takaisin, mutta oon niin onnellinen!
Kaikille oikein hyvää joulua ja uutta vuotta!
Mulle ensimmäinen "hyvä" maanantai oli 2016 vuoden alussa, kun täytin 18. Syntymäpäiväni 11.1 sattui juuri tänä vuonna olemaan maanantai, ja silloin oikeasti tuntui siltä, että ei maanantaissa ole mitään pahaa. Toinen "hyvä" masennukseton maanantai oli tän viikon maanantai (19.12.2016), mutta toisaalta tuo maanantai oli myös haikein maanantai. 19.12.2016 oli mun lukiourani viimeinen kirjallinen kurssikoe. Se fiilis, kun tajusin, että mulla ei ole enää ikinä koeviikkoja, en enää ikinä menetä koeviikkojen takia yöuniani, multa ei tulla enää ikinä kysymään integroimiskaavoja, tai muistin toiminnasta mitään. Totta kai mulla on vielä ylioppilaskirjoitukset edessä, mutta ne ovat "pikkujuttu" siihen verrattuna, että mulla on ollut kokeita 14 viikkoa kolmesta vuodesta. Meidän koulussa on siis 6 jaksojärjestelmä, eli meillä on vuoden aikana 6 jaksoa, mikä tarkoittaa myös sitä, että vuodessa on 6 koeviikkoa, mutta mulla kahdessa vuodessa oli vain 10 koeviikkoa kun muilla oli 12, koska olin ensimmäisenä sekä toisena vuosikurssina yhden jakson pois lukiosta. Puhuin juuri pari päivää sitten äidin kanssa, että kuinka vähän toisaalta 14 viikkoa on kolmesta lukio vuodesta, mutta toisaalta 14 viikkoa on paljon, jos miettii kuinka monta yötä tuli nukuttua huonosti, kuinka monta tehtävää oli jättänyt viimeiseen mahdolliseen palautuspäivään ja kuinka paljon vuodatti kyyneleitä kauhean stressin takia. Nyt voin varmaankin siis todeta, että olen ylpeä itsestäni, että en luovuttanut lukion suhteen, mikä kyllä kävi harvinaisen monta kertaa mun mielessä, varsinkin toisena vuonna.
Nyt olen siis hyvin ansaitulla joululomalla, ja pääsin vielä päivän "etuajassa" lomalle, koska mulla ei ollut tänään enää koetta, vaan vapaapäivä. Kävin kyllä sen verran tänään koululla, että hain vihdoin ja viimein koululle saapuneet abihupparini! Nyt on siis melkein kolmen viikon joululoma, jonka aikana on pakko aloittaa lukemaan ylioppilaskirjoituksiin, mutta täytyy myös kerätä voimia tulevaan todella stressaavaan kevääseen.. Hassu ajatella, että tulevana lauantaina on jouluaatto!! Mulla ei oo vielä ainakaan tullut yhtään joulufiilis, johtuneen varmaan ulkona olevasta säästä.. Tälläkin hetkellä siellä on varmaan +2 lämmintä, mutta lunta on kyllä vielä maassa, ja täytyy toivoa, että se pysyisi lauantaihin asti edes.
Tää postaus oli taas todella sekava, mutta toivottavasti luettavaa kuitenkin. TÄRKEIN meinasi unohtua, minkä takia tulin ylipäätään kirjoittelemaan!! Kirjoittelin mun tunteista aikaisemmin syksyllä koulua ja ylioppilaskirjoituksia kohtaan, ja pelkäsin mun ruotsin kirjoituksien tulosta. Sain tietää 14.11, että musta saattaa ainakin ruotsin puolesta tulla ylioppilas, nimittäin sain ruotsista Lubenter approbaturin eli B:n ja en oikeasti vois olla onnellisempi. Kokeeni lähti siis ytl:ään B:nä, mutta kaikista ärsyttävintä oli kuulla, kun opettaja sanoi, että multa jäi 7 pistettä, että koe olisi lähtenyt Cum laude approbaturina eli C:nä, mutta pisterajat nousivat nyt syksyllä niin, että koe olisi tullut kuitenkin B:nä takaisin, mutta oon niin onnellinen!
Kaikille oikein hyvää joulua ja uutta vuotta!
Kommentit
Lähetä kommentti