JasminInkaElisa

Mihin meni kesä? Vastahan oli kesäkuun alku, vastahan mulla oli ylioppilasjuhlat ja vasta mun työt alkoi. Nyt on elokuun ensimmäinen päivä, ensi viikolla alkaa koulu, mun työt loppuu tämän kuun lopussa, ja tämän kouluvuoden jälkeen loppuu mun 13 vuoden koulutaival. Vaikka tää kesä ei ollut mikään paras kesä ainakaan säiden puolesta, musta tää meni silti tosi nopeesti. Mutta uskon sen johtuvan siitä, että olen koko kesän, kyllä ihan koko kesän, kesäkuun alusta elokuun loppuun, töissä. Viihyn töissä tosi hyvin, ja joskus mulla on ihan sellane olo, että viihdyn paremmin töissä kuin kotona, haha! Myönnän kyllä mulla on välillä sellaisia päiviä, että toivoisin olevani mielummin lomalla kuin töissä, mutta heti kun ajattelee, että töistä saan rahaa ja olen sen kautta askeleen lähempänä muuttoa omaan kotiin, alkaa työ mood tulemaan taas esiin.  Apua, toi kuulosti ihan siltä, että olisin töissä vain sen takia, että saan rahaa. Joo, oo  rahan takia myös töissä, mutta mulle suurin syy ...

Kirjoitin aikaisemmin postauksen, jossa kerroin tuntemuksiani koulua kohtaan, mutta valitettavasti en  ole julkaissut sitä enkä varmaan tule julkaisemaan edes sitä. Lyhyesti sanottuna puhuin siinä, että minulla on semmoinen olo, ettei minusta tule ikinä ylioppilasta. Mietin myös siinä postauksessa, että onko minulla ollenkaan tulevaisuutta, jos en saa edes lukiota loppuun, ja mitä teen tulevaisuudessa, vai tuleeko musta vain Kelan sossupummi. Kyseisen postauksen otsikoksi laitoin "Minustako ylioppilas?" Vaikka ette pääse lukemaan kyseessä olevaa postausta, voin todeta, että kyllä, minusta tulee keväällä 2017 ylioppilas! Sain torstaina 18.5 kirjoitusten tulokset, ja 100% varmuuden, että valkolakin tulen painamaan päähäni lauantaina 3.6., ja tavoitteeni "lukio läpi 3 vuodessa", tulee toteutumaan. Kirjoitusteni arvosanoista en tule tänne sanomaan mitään muuta kuin, olisihan ne voinut paremminkin mennä, mutta matikan arvosana tuli yllättämään (positiivisesti), ja äikk...

Luin äsken yhden blogikirjoituksen bloggaajalta, joka on selättänyt kolmesti lymfooman, eli imusolmukesyövän. Bloggari kirjoitti, kuinka hän on näiden syöpien jälkeen alkanut arvostaa elämän pieniä asioita. Kirjoitus sai mut ajattelemaan, kuinka "pienet" mun tämän hetkisen ongelmat, kuten miksi pukeudun penkkareihin? Tulenko koskaan pääsemään pois lukiosta? Mitä tulen tekemään lukion ja kauppiksen jälkeen? Ylipäätään onko mulla tulevaisuutta? Syöpää vastaan on todella raskasta taistella, vaikka minulla ei ole itselläni ollut syöpään, mutta suvussani on ihmisiä, jotka ovat kuolleet syöpää. Tästä esimerkkinä pappani. Menetin pappani syövälle 8 vuotta sitten, ja tekisin mitä vain, että saisin pappani takaisin. Syöpä levisi papalla nopeasti, mutta se saatiin "hallintaan" myös tehokkaasti, mutta pappa ei vain jaksanut. Hän asui mummoni kanssa 25 km meistä, ja pappa varmaan tiesi sen, että syöpä tulee viemään voiton hänestä, koska hän ja mummoni muutti 3 kuukautta ennen...