Siirry pääsisältöön

Tekstit

Huhhuh..  On mielessä ollut monesti tulla kirjoittamaan tänne, mutta jostain syystä en vain sitten ole saanut aikaiseksi, ja nyt vihdoin kun alkoi kirjoittaa tuntuu siltä, että ei osaa enää jäsennellä sanoja lauseeksi tai saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Joten tästä syystä tämä voi tulla hyvin sekava teksti, jos saan edes rustattua mitään järkevää luettavaa.. Siitä on kauan, TODELLA, kauan kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. Viime kerrasta tähän päivään on tapahtunut todella paljon. On ollut kaksi muuttoa, vakkarityöpaikan saanti, koulun loppuminen, uusi asunto, reissuja... Edellisessä tekstissä kerroin kuinka musta tulikin ylioppilas (tästäkin aikaa jo 2 vuotta!!),  tuona kesänä olin sitten kotipaikkani kaupassa kesätöissä, ja sain sieltä syksyksi määräaikaisen sopparin, eli syksy 2017 meni koulussa käyden viimeisiä opintoja ja töitä tehden pääsääntöisesti ilta- ja viikonloppuvuoroina. Tuona syksynä mulla ei ollut koulua kuin suurin piirtein 3 päivää viikossa, ...
Uusimmat tekstit

1.8

Mihin meni kesä? Vastahan oli kesäkuun alku, vastahan mulla oli ylioppilasjuhlat ja vasta mun työt alkoi. Nyt on elokuun ensimmäinen päivä, ensi viikolla alkaa koulu, mun työt loppuu tämän kuun lopussa, ja tämän kouluvuoden jälkeen loppuu mun 13 vuoden koulutaival. Vaikka tää kesä ei ollut mikään paras kesä ainakaan säiden puolesta, musta tää meni silti tosi nopeesti. Mutta uskon sen johtuvan siitä, että olen koko kesän, kyllä ihan koko kesän, kesäkuun alusta elokuun loppuun, töissä. Viihyn töissä tosi hyvin, ja joskus mulla on ihan sellane olo, että viihdyn paremmin töissä kuin kotona, haha! Myönnän kyllä mulla on välillä sellaisia päiviä, että toivoisin olevani mielummin lomalla kuin töissä, mutta heti kun ajattelee, että töistä saan rahaa ja olen sen kautta askeleen lähempänä muuttoa omaan kotiin, alkaa työ mood tulemaan taas esiin.  Apua, toi kuulosti ihan siltä, että olisin töissä vain sen takia, että saan rahaa. Joo, oo  rahan takia myös töissä, mutta mulle suurin syy ...

"Minustako ylioppilas?" -Kyllä, minusta ylioppilas 2K17

Kirjoitin aikaisemmin postauksen, jossa kerroin tuntemuksiani koulua kohtaan, mutta valitettavasti en  ole julkaissut sitä enkä varmaan tule julkaisemaan edes sitä. Lyhyesti sanottuna puhuin siinä, että minulla on semmoinen olo, ettei minusta tule ikinä ylioppilasta. Mietin myös siinä postauksessa, että onko minulla ollenkaan tulevaisuutta, jos en saa edes lukiota loppuun, ja mitä teen tulevaisuudessa, vai tuleeko musta vain Kelan sossupummi. Kyseisen postauksen otsikoksi laitoin "Minustako ylioppilas?" Vaikka ette pääse lukemaan kyseessä olevaa postausta, voin todeta, että kyllä, minusta tulee keväällä 2017 ylioppilas! Sain torstaina 18.5 kirjoitusten tulokset, ja 100% varmuuden, että valkolakin tulen painamaan päähäni lauantaina 3.6., ja tavoitteeni "lukio läpi 3 vuodessa", tulee toteutumaan. Kirjoitusteni arvosanoista en tule tänne sanomaan mitään muuta kuin, olisihan ne voinut paremminkin mennä, mutta matikan arvosana tuli yllättämään (positiivisesti), ja äikk...

The best things in life aren't things

Luin äsken yhden blogikirjoituksen bloggaajalta, joka on selättänyt kolmesti lymfooman, eli imusolmukesyövän. Bloggari kirjoitti, kuinka hän on näiden syöpien jälkeen alkanut arvostaa elämän pieniä asioita. Kirjoitus sai mut ajattelemaan, kuinka "pienet" mun tämän hetkisen ongelmat, kuten miksi pukeudun penkkareihin? Tulenko koskaan pääsemään pois lukiosta? Mitä tulen tekemään lukion ja kauppiksen jälkeen? Ylipäätään onko mulla tulevaisuutta? Syöpää vastaan on todella raskasta taistella, vaikka minulla ei ole itselläni ollut syöpään, mutta suvussani on ihmisiä, jotka ovat kuolleet syöpää. Tästä esimerkkinä pappani. Menetin pappani syövälle 8 vuotta sitten, ja tekisin mitä vain, että saisin pappani takaisin. Syöpä levisi papalla nopeasti, mutta se saatiin "hallintaan" myös tehokkaasti, mutta pappa ei vain jaksanut. Hän asui mummoni kanssa 25 km meistä, ja pappa varmaan tiesi sen, että syöpä tulee viemään voiton hänestä, koska hän ja mummoni muutti 3 kuukautta ennen...

Lomalla viimeinkin!

Maanantai.. se lukiolaisten ja ehkä kaikkien koululaisten inhoama viikonpäivä. Aina maanantaisin tapahtuu jotain mitä ei ehkä olisi halunnut tapahtuvan, kuten esimerkiksi puhelimen rikkoutuminen. Mulle ensimmäinen "hyvä" maanantai oli 2016 vuoden alussa, kun täytin 18. Syntymäpäiväni 11.1 sattui juuri tänä vuonna olemaan maanantai, ja silloin oikeasti tuntui siltä, että ei maanantaissa ole mitään pahaa. Toinen "hyvä" masennukseton maanantai oli tän viikon maanantai (19.12.2016), mutta toisaalta tuo maanantai oli myös haikein maanantai. 19.12.2016 oli mun lukiourani viimeinen kirjallinen kurssikoe. Se fiilis, kun tajusin, että mulla ei ole enää ikinä koeviikkoja, en enää ikinä menetä koeviikkojen takia yöuniani, multa ei tulla enää ikinä kysymään integroimiskaavoja, tai muistin toiminnasta mitään. Totta kai mulla on vielä ylioppilaskirjoitukset edessä, mutta ne ovat "pikkujuttu" siihen verrattuna, että mulla on ollut kokeita 14 viikkoa kolmesta vuodesta. M...

Mitä blogilleni tapahtuu?

15.8.2016 Olen miettinyt blogin kirjoittamista ja sen lopettamista. Mulla on viikot todella kiireisiä, koulu seuraa mua viikonloppunakin, koska 5 viikon päästä on kirjoitukset. Olen abiturientti ja valmistun keväällä, mutta mulla ei ole vieläkään täyttä varmuutta, että mitä aineita tulen kirjoittamaan. Vaikka koulua on ollut mulla vasta vajaa viikko, niin olen silti jo nyt todella stressaantunut. Tähän päälle läksyt, kirjotuksiin lukeminen ja blogin kirjoittaminen. Viikonloppuisin ainoa keino rentoutua on lähteä juoksemaan. Ennen pystyin rentoutumaan vain sillä, että kirjoittelen ajatuksiani jonnekin, mutta enää se ei ole toiminut. Olen miettinyt tämän lauseen kirjoittamista pitkään, mutta en ole "uskaltanut" kirjoittaa sitä, koska pelkään ettei se tule pitämään, mutta nyt päätin, että pidän taukoa kirjoittamisesta. Mulla ei ole mitään kirjoittamisrutiinia (esim. jotkut bloggaaja julkaisee postauksen kerran viikossa), mä siis julkaisen postauksia silloin kun mulla on fi...

31.7.2016

Tänään on heinäkuun viimeinen päivä, mikä tarkoittaa siis sitä, että viimeinen "virallinen" loma kuukausi on tän päivän jälkeen käsitelty ja huomenna on sitten elokuu ja toivotaan vain, että koulut ei alkaisi. Miettikää sitä valituksen määrää, kun halutaan vaan, että loma olisi jatkunut. Mulla oli viimeinen koulupäivä 3.6 ja tuolloin koulun käytävillä oli hiljaista, koska a) oli koeviikko ja mun  koe loppui normaalia aikaisemmin ja b) todella monella oli ollut perjantai vapaa. Mulla alkaa nyt jo särkeä päätä, kun mietin sitä meteliä ja puheen sorinaa, mikä on ensimmäisinä päivinä.    Viime viikon olin rippileirillä isosena ja siellä ensimmäisinä päivinä päätä jomotti, koska olen melkein koko kesän ollut kotona (kyllä melkein koko kesä kotona!) lukemassa ruotsin kirjoituksiin, mitkä on parin kuukauden päästä. ´Kotona on hiljaista, mutta siellä leirillä hiljaisuus oli kaukana :D En väitä, ettenkö odottanut kotia pääsyä, mutta keskiviikkona (27.7) oli kyllä ihanaa päästä...